Hely tuli mulle kun veeti oli vain noin kuukauden vanha. Näin ilmoitukden FBssä, köytiin kattomas ja tarjosin ja kohta se haettiinkin naapurista. Kaksi aitoa, oikeaa hyyppäläistä. No, ne jotka Helyn tuntee tietää, että on syitä miksi hakkasin usein päätä seinään ja toisena hetkenä maailman onnellisin, kuitenkin ensimmäinen kokonaan itsekouluttama hevonen kyseessä! Hely myytiin Keski-Suomeen ja toivottavasti se tullaan näkemään jatkossa kisaradoilla, onnea matkaan!
Mä yritän pidätellä järjetöntä itkupotku kohtausta kun Timbe joutuu tälle osastolle... Mamman rakas mussukka tuli mulle parin viikon jälkeen kun Aatu oli myyty ja tää oli oikeesti sitä rakkautta ensi silmäyksellä! Mä tuun luultavasti joka ikinen päivä katumaan sitä, että rakas pallero ei oo enää mun oma. Timben kanssa kisattiin 80-90cm asti vaihtelevin tuloksin ja koulua He A:n asti. Kaikista paras tunne oli koulu radalla se, kun päästiin näyttämään mitä osataan ja kun ite on saanu tehtyä hevosen sille tasolle! Eihän ne tulokset mitään päätähuimaavia ollut, kuitenkin suomenpienhevonen kyseessä, mutta parasta oli ne onnistumisen tunteet ja kun Timbelle sai sen tietyn fiiliksen päälle, niin voi että kun se itekki halus esiintyä edukseen! Nyt se opettaa kahta tyttöä Pälkäneellä ja niillä tuli juurikin se sama fiilis kuin mullekkin, rakkautta ensi silmäyksellä ♥
c: Emmiina Korte
Aatun Tömäys
Aatu oli mun ensimmäinen hevonen, joka opetti mulle paljon niin ratsastajana kuin hevosen omistajanakin. Pullukan masu on ehkä yhtä suuri kuin sen sydän. Harvoin kuitenkaan näytti merkkejä, jotta välittää ihmisestä. Lähinna silleen, et jos olin kauan pois se lähti esim. tarhassa pakoon. Tämän kanssa loppuajasta vain tuli tunne, ettei tästä enää tule mitään ja ettein mulla ole hevoselle enää mitään annettavaa, eikä sillä mulle. Nyt se asustelee Siilinjärvellä pienellä tallilla tuntihevosena, jossa se on kaikkien suosikki :)
Enska oli vähän kuin "heräte ostos", vaikka kaun sen ostamisen päättämisessä menikin. Luonne oli kuitenkin liian vahva mun makuun ja selvisi itselle vielä tarkemmin miksei puoliveriset oo se mun juttu. Ehkä kuitenkin maailman komein hevonen, ja maailman ihanin silloin kun on sillä päällä. Tämä on jättänyt kyllä niin ison kavionjäljen mun sydämmeen, et jos vain oltas sovittu yhteen, en olisi tästä halunnut luopua! Sen uusi omistaja Mia teki raskaan päätöksen ja lähetti rakkaan Enskan vihreämmille laitumille ♥ Se tarina onkin taas sitten toinen juttu...
Pola R.I.P.
Heinäkuussa 2015 ostin Paulan, nätin wielkopolski tamman, josta oli tarkoitus rakennella kiva kouluratsu ja päästä sujuvasti He A ratoja läpi. Kiltti ja ystävällinen tamma, liikkui kivasti, mutta lihakseton. Toisin kuitenkin kävi kun Paula loukkasi vasemman takasen. Vamma kyllä näytti ultrassa paranevan koko ajan, mutta parantuessa muodostui arpikudosta sen verran, että jäi hermopinne. Ei sitten kahta 1-tason He B starttia pidemmälle päästy..
Ulbach R.I.P
Pentistä ei kuvaa löytynyt, mutta hassun hauska videon pätkä kyllä! Pentti oli Peten hevonen, joka oli sitten loppuajasta mulla ylläpidossa yhdessä Veeran ja Nooran kanssa, ennen kuin ostettiin Aatu. Tämä kans opetti mulle hurjasti, vaikka olikin isokokoinen ja mulla hyvä kun jalat ylti satulan siiven yli :D Aivan ihana persoona, joskus toki tykkäs villiintyä ja kyllä muistan ensimmäisen esterataniki tämän hevosen ansiosta, taisin lentää aika kivassa kaaressa silloin... Kotona toimi kuitenkin kivasti jonkin aikaa, kunnes tosiaan kellään ei ollut sille aikaa kun mäkään en sitä kereennyt liikutella. Monta kertaa sitä oli tarkoitus mennä katsomaan uusien omistajiensa luo, mutta se aina vain jäi ja lopulta sai päätöksen onnellisena 2013 joulukuussa ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat aina mukavia, kunhan ne on asiallisesti kirjoitettu ! (;